Pöytälaatikko - Artikkeleita

Topparoikka 2/2008 Pääkirjoitus: Oikorata tarvitsee toimivan liityntäliikenteen

Lahtelaisen rautatiekulttuurin tulevaisuus l Kuluneena syksynä on eletty merkittäviä aikoja Mytäjäisten historiallisen varikkoalueen, sekä lahtelaisen rautatiekulttuurin tulevaisuuden osalta. Julkisuudessa esiintyneiden ostajaehdokkaiden kiinnostus varikkoaluetta kohtaa on asettamassa Mytäjäisten rautatiehistorialliset arvot koetukselle. Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry

L a h d e s s a 2 . j o u l u ku u t a 2 0 0 9 Takana on elämyksellinen päivä Lahdessa.

Aamujuna tuo perheemme Helsingistä Lahden rautatieasemalle, jossa vastassa on sininen Lättähattu-kiskobussi 50-luvulta. Kernipenkkejä kuluttaen, kevyt dieselinkatku sieraimissamme, matkustimme siistityn ratapihan läpi Mytäjäisten idylliselle varikkoalueelle. Matkalla näimme jo vilauksen lahtelaisesta identiteetistä, radiomastoista.

Hyvin ylläpidetyllä varikkoalueella meitä on vastassa lahtelaisen kulttuurin kerma. Käsityöläiset, taiteilijat, muotoilijat, kirjailijat, erilaisten koneiden, sekä liikennevälineiden harrastajat, kaikki sulassa sovussa. Varikolta he ovat saaneet toimitilat joissa heillä on mahdollisuus työskennellä ympärivuotisesti. Tämä on lisäksi tuonot heille loistavan mahdollisuuden tuoda omia taitojaan ja kykyjään yleisön nähtäville. Oikeastaan ainut yhdistävä tekijä kaikilla toimijoilla näyttää olevan se että he tekevät työtään puhtaasti talkoovoimin. Kaupungin kulttuuritoimen myöntämän pienehkön vuosiavustuksen turvin yhteisöillä on mahdollisuus maksaa vuokra toimitiloista yritykselle, joka osti alueen Senaattikiinteistöiltä. Kohtuullisten vuokrien avulla alueesta on tullut yritykselle erittäin kannattava, prmielessä.

Varikon osto on ollut rakennusliikkelle sijoitus tulevaisuuteen. Kaupungin näytettyä hankkeelle vihreää valoa on kyseinen yritys kohentanut mainettaa Päijät- Hämäläisten keskuudessa. Yrityksen nimi näyttää olevan esillä useammassakin Päijät-Hämäläisen rakennustyömaan infotaulussa. Myös yleisönosastokirjoituksissa on kiitelty yrityksen toimintaa alueella, sekä annettu positiivinen kuva ihmisläheisenä ja kulttuurihistorialliset arvot huomioivana rakennusliikkeenä. Varikkoalueella kierrellessä olisi helposti saanut päivän kulumaan, veturin pillin viheltäessä on kuitenkin aika jatkaa matkaa. Kumpareen takaa avautuu seuraava Lahden ylpeys, hiihtostadion hyppyrimäkineen. Juna pysähtyy Salpausselän liikennepaikalle, josta matkustajilta on mahdollisuus käydä tutustumassa stadioniin, sekä hiihtomuseoon. Seuraava junavuoro lähtee kolmen vartin päästä kohden Lahtelaisten kesäistä olohuonetta, satamaa.

Vuosi takaperin uudelleen avattu rautatieyhteys, Sibeliusrata, Vesijärven satamaan on loistava keksintö. Kesäviikonloppuisin kevyenliikenteenväylään upotetulla radalla kulkee kiskobussi kävelyvauhtia rautatieaseman ja sataman välillä.

Kiskobussiliikennettä ylläpidetään harrastajavoimin. Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry. hankki kolmivaunuisen Lättähattujunarungon kaupunginavustuksella tilaus- ja yleisöjuniin. Tiedusteltuani asiaa yhdistyksen edustajalta näyttää kysyntää olevan ruuhkaaksi asti. Myös Sibeliustalo on suhtautunut erittäin positiivisesti uuteen mahdollisuuteen ja hyödyntänyt rataa muutaman konserttijunan osalta. Yritysten tilaamia museojunamatkoja tehdään kesäaikaan säännöllisesti sataman lisäksi Mukkulaan, Heinolaan sekä Loviisaan.

Juttelu katkeaa hetkeksi kun Lättä viheltää kimeästi saavuttaessa Jalkarannantien tasoristeykseen. Etuovesta hyppää kaksi miestä pysäyttämään liikenteen pariksi minuutiksi, jotta pääsemme turvallisesti tasoristeyksen ohi viivyttämättä tarpeettomasti maantieliikennettä.

Ihastellessamme kävelyvauhtia lipuvan junan ikkunoista kimmeltävää Vesijärveä saavumme kahvilana toimivan vanhan asemarakennuksen eteen. Asemarakennuksen kiireettömässä tunnelmassa ehdimme nauttia kahvit itseleivottujen korvapuustien äärellä. Tämän jälkeen on edessä liikennevälineen vaihto. Valkokylkinen höyrylaiva Laitiala tekee tunnin risteilyjä Vesijärvelle. Aikataulut on sovitettu yhteen kiskobussin kanssa niin että ehdimme mukavasti tutustua Lahteen myös järven yli.

Sinivalkoinen Lättähattu on palannut edelliseltä kierrokselta juuri kun Laitiala rantautuu satamaan. Paluumatka on valmis alkamaan. Paluumatkalla ehdin jälleen vaihtaa muutaman sanan toiminnassa mukana olevan henkilön kanssa. Hän kertoo olevan hienoa, että päättäjät ovat ymmärtäneet mitä lahdesta halutaan turisteille, sekä paikallisillekin näyttää. Mytäjäisten alueen kulttuurihistoriallisten arvojen huomiominen, sekä niiden hyödyntäminen ilman suuria taloudellisia satsauksia ovat olleet hänen mielestään avainasemassa kun Lahden imago on muuttumassa myös kulttuuriarvot huomioivaksi businesscityksi.

Samanlainen positiivinen kuva Lahdesta minullekin jäi miettiessäni mennyttä päivää oikoradan maisemien jäädessä vilisten taakse. Ainoa hyväpuoli edellisessä Rautatienkadun punasävyisten liikkeiden varrelta alkaneessa Lahden matkassa oli se että rahaa kului huomattavasti kulunutta päivää vähemmän. Se ei kuitenkaan jää Lahdesta mieleen, kun rahoille jäi mukavasti vastinetta koko perheelle. Tulen varmasti toistekin, ehkä jo tänä kesänä.

Alueen kiinteistöt jäävät näin tapahtuessa tyhjilleen odottamaan tulevaisuutta, joka ei juuri nyt näytä valoisalta.

Jonne Seppänen --

takaisin pöytälaatikko - artikkeleita takaisin Topparoikka-lehti - Artikkeliluettelo kansi